Mun mielestä se on okei olla huolehtimatta matikan numerosta. Mun mielestä se on okei kuunnella angstimusaa junassa ja tuijottaa ikkunaan. Mun mielestä se on okei ostaa Makuunista karkkia viidellä eurolla ja jättää puolet syömättä. Mun mielestä se on okei selata kahden vuoden takasia kuvia ja haukkuu itseensä noloks. Mun mielestä se on okei leikkiä ihan idioottia ja puhua rillailusta sekopääheinon kanssa. Mun mielestä se on okei olla liian väsyny välittääkseen ympärillä pyörivästä. Kyllä, elämä on ihanaa.
Jos vaan mulla olis elämälle kaukosäädin, josta löytyis pause-nappi. Jos mulla vaan olis pyyhekumi, jolla vois pyyhkiä kaiken paskan pois. Oispa mulla kans kirjotuspäätä, millä voisin oikeesti tiivistää tän mun päässä pyörivän karusellin pienemmäks kokonaisuudeks.
Tässä miettiessä tajusin, että joskus tulee vaan se piste ettei ihminen enää yksinkertasesti jaksa, fyysisesti eikä henkisesti. Onneks on kavereita, keille voi kertoo kaikki asiat. Jopa sen kuinka hiukset näyttää harakan perseeltä tai ripsiväri on sudittu ties sun minne. Ja sen kuinka on vaan yksinkertasesti katki, poikki ja pinossa. Mut millä helvetillä sitä sitten kokoo ittensä takasin?
''Staring at the ceiling in the dark
Same old empty feeling in your heart
'Cause love comes slow and it goes so fast''
Nukkukaapa mahtavasti ihanat!
- Karo
<3 voi muru. Kyllä ne asiat siitä alkaa sujuun pikkuhiljaa :)
VastaaPoistaJoo koska meen rillaan (:
Poistajoo tuttua, haa oikeesti mä kaks vuotta sitte.. awkward D: pinkkiin tuut mun mukaan ni kyllä se siitä ;D
VastaaPoistaps kurkkaa heimoiterve.blogspot.com ?:)
Haha tottakai Sanniseni! Miten olisi huomenissa+:P Ja tsekkaan tsekkaan!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista